Jenni Mieto, tekijä sivustolla Palkinpään puutarha

Istuttaisiko haudalle perennoja vai kesäkukkia?

2.3.2026 kirjoittaja Jenni Mieto

Hautojen hoito puhuttaa meillä puutarhalla joka vuosi. Mitä sinne sitten istuttaisi? Monet seurakunnat tuntuvat jo ohjaavan vahvasti perennojen käyttöön hautojenhoidossa.

Jos haudan koko sen sallii, voit myös istuttaa haudalle myös molempia, jolloin saat perennoilla haudalle jatkuvuutta, ja kesäkukilla koko kesän jatkuvaa kukintaa. Yhdistellä voisi esimerkiksi yksivuotista huovinkukkaa ja monivuotista keijunkukkaa aurinkoiselle haudalle tai varjoiselle haudalle yksivuotista ruusubegoniaa yhdistettynä monivuotiseen rönsyansikkaan.

Muista, että monivuotisten perennojen lomaan voi istuttaa myös esimerkiksi narsissin tai krookuksen sipuleita pidentämään kukinta-aikaa.

Monivuotiset kasvit talvehtivat juurakoina maassa, joten monivuotisten kasvien paikalle ei voi istuttaa talveksi kanervia tai callunoita. Tällöin voit tehdä itse, tai pyytää kukkakuppiasta tekemään haudalle koristeen esimerkiksi erilaisista havuista.

Kun tulet hankkimaan kukkia haudalle, tarvitset vastauksen ainakin näihin kysymyksiin:

Onko hauta aurinkoisella vai varjoisella paikalla?
Miten usein kasveja päästään hoitamaan ja kastelemaan?
Minkä kokoinen istutustila haudan edustalla on, onko haudalla jonkinlainen istutusallas tai reunakivet?

Jos et halua hoitaa hautaa itse, voit ostaa haudanhoitopalvelun seurakunnalta. Akaan seurakuntapuutarhuri Paula Pastell kertoo, että Akaan seurakunnalla on haudanhoidoissa tarjolla yhden kesän voimassa oleva kesäkukkahoito tai vaihtoehtona viiden vuoden määräaikainen sopimus perennahoitona. Tällöin seurakunnan ammattilaiset valitsevat kullekin haudalle olosuhteisiin sopivat lajit.

Perennat haudalle

Vaikka valitsisit haudalle perennat, tarvitsevat ne ensimmäisenä kasvukautenaan yhtälailla kastelua kuin kesäkukatkin, jotta ne juurtuvat kunnolla. Tätä voi helpottaa esimerkiksi istuttamalla perennat aikaisin keväällä, jolloin maa on vielä talven jäljiltä kostea, tai syksyllä jolloin maa on yleensä syksyn sateiden vuoksi kosteampaa kuin keskikesällä. Istutuksen yhteydessä kasvit kastellaan aina, vaikka vettä sataisikin istutus hetkellä. Jotta sade vaikuttaisi maan kosteuteen syvemmältä kuin pinnasta, pitää sataa aika pitkään. Kastelu myös tiivistää maan juuripaakun ympärille. Haudalle, jolla on kasteluallas maahan upotettuna ei kannata istuttaa perennoja. Kasvien juuret eivät pääse kunnolla juurtumaan pohjamaahan, jolloin kasveilla on pienemmät mahdollisuudet selvitä talvesta.

Huomio kasvivalintaa tehdessäsi, että perennat eivät kuki koko kautta keväästä syksyyn. Monien perennojen kukinta-aikaa voi kuitenkin pidentää poistamalla kukkineet kukat kasvustosta, jolloin kukinta uusiutuu. Esimerkiksi rusolaukkaneilikka kukkii lähes koko kauden, kun kukkavarret käy leikkaamassa välillä pois. Jos kuitenkin haluat että haudalla on runsaasti kukkivia kasveja koko kesän ajan, valitse silloin kesäkukkia. Perennat ovat luonnon kasvurytmissä, joten ne lähtevät keväällä kasvuun kevään lämpötilojen mukaan. Jotkut perennat kukkivat ja lähtevät kasvuun aikaisin keväällä, ja jotkut ovat keväällä hieman verkkaisempia. Esimerkiksi suosittu hautaperenna kuunlilja on keväällä melko hidas kasvuun lähdössä. Monet haudat ovat kooltaan niin pieniä, että haudalle ei mahdu istuttamaan montaa eri lajia. Silloin voisi suosia jotakin kaunislehtistä kasvilajia, esimerkiksi kuunliljaa, keijunkukkaa tai rotkolemmikkiä.

Rotkolemmikki sopii varjoiselle haudalle.

Aurinkoisilla ja paahteisilla paikoilla on hyvä huomioida myös reunakivien vaikutus haudan kasvuolosuhteisiin. Kivet sitovat lämpöä, ja paahteisilla paikoilla nopeuttavat kasvualustan kuivumista sateen jälkeen. Tälläisille haudoille hyvä kasvi on esimerkiksi Salvia Blue Boquette ja rusolaukkaneilikka.

Salvia ’Blue boquette’ sopii aurinkoiselle haudalle missä on läpäisevä kasvualusta.

Perennat ovat joka vuosi hieman eri kokoisia. Ne kasvavat joka vuosi, kunnes kasvutila haudalla käy niille ahtaaksi. Silloin perennat on aika jakaa. Jakamisen jälkeen edessä on muutama vuosi, kun hauta näyttää ehkä hieman harvalta. Näinä vuosina lisää kasvimassaa saa istuttamalla perennojen ympärille tai reunoille kesäkukkia.

Perennahautoja lannoitetaan keväällä kevätlannoitteella. Vaihtoehtoisesti perennoille voi antaa keväällä pienen tujauksen kanakakkarakeita kasvuunlähtöä vauhdittamaan. Keskikesällä perennoille riittää hieman niukempi lannoitus kuin kesäkukille, mutta jotakin lannoitetta niille olisi hyvä antaa. Lannoitteen valinnassa kannattaa huomioida, että typpipitoinen lannoitus tulisi lopettaa hyvissä ajoin elokuun alussa. Perennojen täytyy valmistautua tulevaan talveen. Talveen valmistautumista voi edesauttaa antamalla perennoille syyslannoitetta. Syyslannoite tulee antaa kasveille riittävän ajoissa, jotta kasvit ehtivät käyttää lannoitteen hyödyksi. Ehkä osuvampi nimi voisi olla elolannoite, sillä hyvä aika lannoitukselle on elokuussa. Syyslannoitetta on saatavilla sekä kasteluveteen sekoitettavana että rakeisena.

Talveksi perennat kannattaa suojata havuilla. Sen lisäksi että havut suojaavat perennoja kovimmilta pakkasilta ja helpottavat niiden talvehtimista, ne ovat myös ovat kauniimpia katsella. Monivuotisten kasvien haudoille kun ei voi istuttaa callunoita tai muita syys/talvikasveja.

Taulukossa on lueteltuna joitakin vaihtoehtoja haudalle sopivista perennoista erilaisten kasvuolosuhteiden mukaan jaoteltuna.

	Aurinkoinen	Puolivarjoinen	Varjoinen
Kuiva	Tulikellukka, kurjenpolvet, rusolaukkaneilikka, Salvia Blue Boquet, japanintörmäkukka, grönlanninhanhikki, kultahanhikki	Kurjenpolvet, keijunkukat, grönlanninhanhikki	Herttavuorenkilpi, kurjenpolvet, rönsyansikka
Keskiverto	Pikkutöyhtöangervo, matalat päivänliljat, kesäpikkusydän	Kuunlilja, pikkutöyhtöangervo, kesäpikkusydän,	Pikutöyhtöangervo, kuunlilja
Kostea	Kääpiöjaloangervo	Kääpiöjaloangervo	Rotkolemmikki, rönsytiarella

Kesäkukat haudalle

Kun valitaan kesäkukkia haudoille, usein kriteerinä on, että kuihtuneita kukkia ei tarvitse poistaa, tarpeeksi pitkä kasteluväli ja sateen kesto. Harvoin mikään kasvi on kuitenkaan parhaimmillaan jokaisessa mahdollisessa sääolosuhteessa. Isot ja näyttävät kukat kun eivät haihdu savuna ilmaan kuihduttuaan, vaan joko tippuvat tai kuivuvat niille sijoilleen jos niitä ei poisteta. Hyviä ja kestäviä kukkia on kuitenkin saatavilla, jos on valmis tinkimään yksittäisen kukan koosta. Kesäkukkamaailman moniottelijat, jokapaikanhöylät vailla vertaa, pärjäävät mainiosti myös haudoilla: maisemabegonia, poutapilvi ja huovinkukka. Nämä kaikki pärjäävät monenlaisissa valo-olosuhteissa, kuihtuneita kukkia ei tarvitse poistaa ja ne selviävät sateista ja ajoittaisesta kuivuudesta.

Jos kuitenkin toiveissa on näyttävämpi kukinta aurinkoiselle tai puolivarjoiselle haudalle, ja kuihtuneiden kukkien poisto on aina silloin tällöin mahdollinen, voi istuttaa esimerkiksi julkisiin istutuksiin suunniteltua Landscape Calliope-pelargonia. Meillä on tästä kestävästä, melko leveäkasvuisesta pelargonista valikoimassa joka vuosi aina yksi väri. Kaudelle 2026 meille on tulossa lajike Calliope Landscape Rock’n Rose, jolla on kauniin valko-lila kukinto. Toinen kestävä pelargoni on mainio Marcada-lajikeryhmä. Marcada-pelargonit kestävät sadetta hyvin ja meillä on niistä monen vuoden kokemus esimerkiksi Toijalan Osuuspankin pitkissä parvkelaatikoissa. Kaikki pelargonit vaativat kuitenkin muutaman tunnin auringonpaistetta päivässä. Jos sattuu erityisen sateinen ja kostea kesä, niin maahan istutettuna pelargonit eivät silloin ole parhaimmillaan.

Toinen hyvä valinta aurinkoiselle tai puolivarjoiselle haudalle voisi olla esimerkiksi tähtilobelia, kohtalonkukka tai erilaiset syyssalviat tai härmesalviat. Ne kaikki kestävät ajoittaisen kuivahtamisen. Jos kasvusto ränsistyy kesän mittaan sen voi leikata alas noin puolivälistä ja se uusiutuu todella nopeasti.

Tähtilobelia on kesäkukka ja se sopii aurinkoiselle tai puoivarjoiselle haudalle.

Kohtalonkukka eli nemesia on perinteinen kesäkukka. Se uusiutuu nopeasti, eli ränsistyneen kasvuston voi leikata puolivälistä ja se kukkii pian uudelleen. Kohtalonkukka sopii aurinkoiselle tai puolivarjoiselle haudalle.

Varjoiselle haudalle voi valita esimerkiksi uudenguineanliisaa, ahkeraliisaa, lumihiutaletta, verenpisaraa tai erilaisia ruusubegonioita. Ruusubegonioissa on paljon muitakin vaihtoehtoja kuin niitä perinteisiä punaisia, mm. upeita persikan ja keltaisen eri sävyjä, puhtaan valkoista tai kirkasta pinkkiä. Varjoisella haudalla pärjääviä, kaunislehtisiä kasveja on myös vaikka millä mitalla. Iso lehtinen muratti, lankaköynnös ja kirjoliisukka ovat kaunislehtisiä vihreitä kasveja, jotka pärjäävät mainiosti varjoisimmillakin haudoilla.

Voit käydä ottamassa kuvan haudasta puutarhalle tullessasi, niin suunnitellaan yhdessä juuri sinulle sopivat kasvit!

Kesän parhaat potut omasta maasta – vinkkejä perunan viljelyyn

17.1.202627.4.2025 kirjoittaja Jenni Mieto

Tässä vinkkejä perunan viljelyn onnistumiseen! Yksi perunanviljelyn tärkeimmistä asioista on viljelykierto. Viljelykierrolla tarkoitetaan sitä, että samassa kohdassa kasvimaalla kasvatetaan perunaa vain 3 – 4 vuoden välein. Viljelykierto voisi olla vaikkapa tällainen:

1. vuosi herne, papu
2. vuosi avomaakurkku, kesäkurpitsa, kurpitsa
3. vuosi peruna, juurikkaat
4. vuosi salaatti, sipuli, yrtit

Jos viljelykierron haluaa pitää 3-vuotisena, niin tuolta voi jättää jonkin pois. Vastaavasti jos on mahdollista lisätä kiertoon vielä vuosi, voisi palstalla kasvattaa vaikkapa kesäkukkia neljännen ja ensimmäisen vuoden välillä. Herne ja palkokasvit ovat maan kasvukunnon kannalta oivallisia kasveja. Palkokasvit sitovat maahan typpeä, ja esimerkiksi peruna hyötyy palkokasveista esikasvina. Perunan voimakasta typpilannoitusta tulisi välttää, jotta peruna kasvattaisi muutakin kuin komeat varret. Esikasvina olleet palkokasvit tuovat maahan sopivasti potkua seuraavana vuotena viljeltäville kasville.

Perunanviljelyvuotena perunamaata ei kalkita. Jos perunoissa esiintyy toistuvasti perunaruttoa, vaikka käytetään puhdasta, sertifioitua siemenperunaa, se tarkoittaa luultavasti että maan pH on turhan korkea. Peruna viihtyy loistavasti pH:n ollessa hieman alhaisempi, esimerkiksi 5,5 on perunalle vielä aivan sopiva. Maan pH:ta voi kotipuutarhassa laskea sekoittamalla perunamaalle havu- ja rodomultaa. Perunamaalle voi sekoittaa valmista kompostia. Varsinkin savisilla ja hiekkaisilla mailla kompostin lisääminen parantaa maan mururakennetta ja lisää maan pieneliöstön toimintaa. Jos kompostia ei ole omasta takaa, pussissa on saatavilla esimerkiksi hevonkakkakompostia.

Perunaa kannattaa lannoittaa peruna- ja juureslannoitteella. On tärkeää, että lannoitteen typpi ei pääse liukenemaan liian nopeasti. Nopea ja helposti saatavilla oleva typpilannoitus heikentää perunan laatua.

Idätä perunaa 2-3 viikkoa valoisassa, jos mahdollista viileähkössä 8°c – 15°c lämpötilassa. Levitä perunat laakeaan astiaan tai pahvilaatikkoon ilmavasti.

Istuta perunat, kun maan lämpötila on yli 8°c. Jos perunat istutetaan liian kylmään maahan, tautiriski kasvaa ja perunan kasvuunlähtö hidastuu. Sopiva istutusväli on noin 30 cm ja riviväli 60 cm. Istuta perunat noin 10 cm syvyyteen. Perunat mullataan kun versot ovat kasvaneet noin 15 cm mullan pinnan päälle. Jos alkukesä on kovin kuiva, ja kasvupaikka hiekkainen, kannattaa perunamaa kastella muutamaan kertaan ennen multausta. Multaamisen tarkoitus on huolehtia, että kasvavat mukulat ovat tarpeeksi syvällä mullan alla, eivätkä pääse vihertymään. Mukulat vihertyvät valon vaikutuksesta. Multaaminen estää myös rikkakasvien kasvua. Multaaminen toisestaan vielä myöhemmin kesällä. huolehdi samalla rikkaruohojen kitkemisestä perunamaalta.

Aikaiset perunalajikkeet voi nostaa heti, kun mukulat ovat haluamasi kokoisia. Myöhäisemmät lajikkeet nostetaan, kun varret vanhenevat ja alkavat ruskistua. Varsien katkaiseminen pari viikkoa ennen nostoa vahvistaa mukuloiden kuorta ja parantaa niiden varastokestävyyttä. Nosta perunat aurinkoisella ja kuivalla säällä. Anna perunoiden kuivahtaa ennen varastointia.

Perunan ämpäriviljely

Varaa perunan viljelyyn vähintään 10 litran ämpäri. Poraa ämpärin pohjaan reiät, jotta liika kasteluvesi pääsee pois. Kasvualustaksi sopii esimerkiksi puutarhaturpeen ja puutarhamullan sekoitus. Lisää ämpäriin kasvualustaa noin 20 cm. Asettele mullan pinnalle kolme itänyttä siemenperunaa ja peitä ne noin 10 cm kasvualusta kerroksella. Siirrä ämpäri valoisaan ja lämpimään paikkaan kun perunan lehdet näkyvät pinnassa. Lisää kasvualustaa kun varret ovat kasvaneet 10 cm mittaisiksi, jätä vain latvat näkyviin. Toista multaus kunnes ämpäri on täynnä kasvualustaa. Älä päästä perunaämpäriä kokonaan kuivumaan. Sadonkorjuun voit tehdä noin kahden kuukauden kuluttua istutuksesta.

Daalioiden esikasvatus ja hoito

17.1.202626.1.2025 kirjoittaja Jenni Mieto

Daalioiden suosio kasvaa kasvamistaan, onhan näiden kukkaruukkujen kuninkaallisten lajikevalikoima lähes vertaansa vailla. Valmiiden daalioiden ostamisen lisäksi voit kasvattaa daaliat mukuloista itse.

Daalioiden esikasvatus

Daalioiden sopiva esikasvatusaika kotona ilman lisävaloa on 3-6 viikkoa. Esikasvatuksen voi aloittaa siis aikaisintaan huhtikuun puolenvälin tienoilla. Jos luvassa on kovin viileä kevät, varmanpäälle pelaava tarhuri aloittaa esikasvatuksen vasta huhtikuun lopussa. Valitse mukuloille ravinteikas multa. Kasvatukseen sopii loistavasti esimerkiksi kasvusammaleella tai turpeella ryyditetty puutarhamulta. Ruukun pohjalle voi lisätä pienen tujauksen kanankakkaa (muutama rkl). Älä sijoita kanankakkaa kuitenkaan ihan mukulan viereen, vaan syvemmälle multaan.

Jos mukula on kovin kuiva, sitä voi liottaa haaleassa vedessä tunnin verran. Istuta mukulat kosteaan multaan niin, että edellisen vuoden kukkavarren tynkä on ylöspäin. Mukulan päälle tulee noin 5 – 10 cm multaa. Valitse juurakolle ensimmäisenä vuotena noin 2 litran kokoinen astia, seuraavana vuotena juurakko on isompi joten astiakin saa olla hieman isompi.

Esikasvatukseen optimaalisin paikka olisi valoisa, hieman normaalia huoneenlämpöä viileämpi paikka. Jos kuitenkaan viileämpää paikkaa ei ole saatavilla, valitse mahdollisimman valoisa ikkuna. Latvominen kahden tai kolmen lehtiparin jälkeen tuuheuttaa kasvua. Latvomisen voi tehdä heti kun viimeinen lehtipari on kunnolla näkyvissä ja kasvu niiden jälkeen on jatkunut.

Daalioiden hoito

Daaliat ovat erittäin hallanarkoja, joten vie daaliat ulos vasta kun ilmat ovat kunnolla lämmenneet. Totuta daaliat ulkoilmaan ja aurinkoon vähitellen. Daaliat voi istuttaa joko kukkapenkkiin tai ruukkuihin. Kukkapenkeissä säiden armoilla pärjäävät parhaiten daaliat joilla on yksinkertaiset kukat. Isot, kerrottukukkaiset lajikkeet ovat arempia sateelle, joten varmiten ne kukkivat sateensuojassa. Daaliat viihtyvät aurinkoisella ja lämpimällä kasvupaikalla.

Daaliat pitävät melko runsaasta lannoituksesta. Lannoita daalioita kalium pitoisella lannoitteella. Kalium lisää kukkanuppujen muodostumista. Lannoittamiseen sopii esimerkiksi kesäkukkaravinne. Poista daalioista kuihtuneet kukat kukkavarsineen. Daaliat pitävät tasaisesta kastelusta, joten muista kastella etenkin ruukkuihin istutettuja daalioita säännöllisesti.

Syksyllä pakkasen puraistua kukkavarret ja lehdet mustiksi, leikkaa varret maan pinnalta. Suojaa daalian mukuloita maassa liialta kosteudelta esimerkiksi asettamalla ämpärin juurakon päälle maan pinnalle nurinpäin. Anna mukuloiden tuleentua maassa vielä noin viikon ajan, ja nosta ne sitten varovasti lapiolla tai talikolla ylös maasta. Puhdista juurakoista multa ja anna niiden kuivua sateelta ja auringolta suojassa muutaman päivän ajan.

Säilö juurakot noin +5 asteessa, kuivassa ja pimeässä. Voit upottaa juurakot luonnonturpeeseen, hiekkaan tai säilöä paperipussiin. Talven mittaan varsinkin paperipussiin säilöttyjä juurakoita kannattaa tutkailla kerran tai pari, ja varmistaa että ne eivät pääse liiaksi kuivumaan. Mukuloita voi suihkauttaa varovasti vedellä. Varo kuitenkin kastelemasta mukuloita liikaa, jotta ne eivät homehdu. Huhtikuussa koko homma aloitetaan taas alusta, ja tarvittaessa mukulat jaetaan keväällä.

Syksyn kukkasipuleiden istuttajan muistilista

14.9.2022 kirjoittaja Jenni Mieto

Syksyn tullessa on aika istuttaa keväällä kukkivat sipulit kuten tulppaanit, idänsinililjat, narsissit ja lumikellot. Tässä muistilista syksyn kukkasipuleiden istuttajalle!

Istuta sipulit vasta, kun maan lämpötila on reilusti alle 10 astetta. Sopiva istutusajankohta on täällä Pirkanmaalla usein syyskuun lopulta lähtien. Monena vuotena sipuleita on voinut vallan mainiosti istuttaa vielä marraskuussa.

Nyrkkisääntönä on, että sipuli istutetaan kolme kertaa sipulin mitan syvyyteen. Savisilla mailla sipulit voi jättää lähemmäs maanpintaa.

Sipuli istutetaan tylppä pohja puoli alaspäin, ja painetaan tiiviisti pohjamaahan kiinni. Istutusvaiheessa ei lisätä mitään lannoitetta. Lannoituksen aika on vasta keväällä. Lannoittamalla sipuleita keväällä joko pintamaahan sekoitettavalla kukkasipuliravinteella tai kasteluveteen sekoitettavalla kukkaravinteella, varmistetaan seuraavien vuosien kukkaloisto. Sipulien ikää voi pidentää myös nostamalla sipulit lehtien lakastuttua keväällä maasta ylös, ja istuttamalla ne uudelleen syksyllä.

Kukkasipulit viihtyvät parhaiten vettäläpäisevässä, hiekan sekaisessa mullassa. Kastele maa istutuksen jälkeen. Jos syksy on kovin kuiva, voi sipuleita kastella muutamia kertoja syksyn mittaan. Maanpinnan voi kattaa valiilla katteella tai lakastuneilla lehdillä. Maanpinnan kattaminen viivästyttää hieman maan routaantumista, ja mattimyöhäinenkin ehtii näin istuttaa sipuleita vielä loppusyksyllä.

Jos sopiva kukkasipuleiden istutusajankohta lipsahtaa auttamatta ohi, tai jos puutarhan vakiovieraisiin kuuluvat kukkasipuleita tarhurin harmiksi parempiin suihin rouskivat myyrät, voi kevään kukkaloiston istuttaa myös ruukkuun. Ruukku täytetään hiekan sekaisella kukka- tai puutarhamullalla ja sipulit istutetaan melko pintaan. Mm. tulppaanin sipuleita voi istuttaa myös useampaan kerrokseen kevättä sulostuttamaan. Ruukut kastellaan kevyesti ja siirretään talvehtimaan pakkasettomaan, pimeään tilaan, jossa lämpötila pysyttelee kymmenen asteen alapuolella. Muutaman kerran talven aikana ruukkuihin kannattaa lorauttaa tilkka vettä. Ruukut nostetaan keväällä valoisaan ja lämpimään tilaan, jolloin sipuleiden kasvu käynnistyy.

Palkinpään puutarhalla on helmililjan, narsissin, tulppaanin, idänsinililjan, krookuksen ja kirjopikarililjan sipuleita saatavilla. Lajikkeita on paljon, ja monenlaisia valmiita mix-pusseja.

Tervetuloa ostoksille – katso yhteystiedot tästä!

Omenapuun valinta – muista nämä asiat

9.3.2022 kirjoittaja Jenni Mieto

Omenapuita löytyy nykyään valtavan laaja lajikevalikoima. Kun omaan pihaan sopivaa lajiketta lähtee etsimään, kannattaa kiinnittää huomiota muutamiin seikkoihin jo ennen varsinaista lajikevalintaa.

Lajikevalinta kannattaa aloittaa tulevan puun paikan tarkastelulla. Minkä kokoinen puu on tavoitteena? Halutaanko ensisijaisesti kaunis pihapuu, josta saadaan omenat syksyn omenapiirakoihin? Onko tilaa vain vähän, jolloin kannattaa katseet kääntää joko hillittykasvuisen omenapuun tai pilariomenapuun suuntaan. Toki useimmat voimakaskasvuisetkin puut saa pidettyä melko pienenä leikkaamalla.

Hillittykasvuisen omenapuun juuristo kehittyy huomattavasti pienemmälle alalle, kuin voimakaskasvuisen puun juuristo. Hillittykasvuinen puu tarvitseekin tukiseipäät koko elinkaaren ajan, kun voimakaskasvuisen puun tuki voidaan poistaa kolmantena vuonna istuttamisen jälkeen. Hillittykasvuinen puu saattaa myös tarvita kastelua kuivina kesinä.

Pölyttäjät vaikuttavat omenapuun valintaan

Omenasadon saamiseksi omenapuun kukkien on pölytyttävä. Pölyttyäkseen täytyy kahden erilajikkeisen omenapuun olla yhtä aikaa kukassa. Kesä- ja talvilajikkeet kukkivat niin eri aikaan, että ne pölyttävät toisensa huonosti. Syyslajikkeet pölyttävät sekä kesä- että talvilajikkeita. Pölyttyminen onnistuu myös kahden kesä-, syys- tai talvilajikkeen kesken.

Jos pihaan haluaa vain yhden satoa tuottavan omenapuun, voi pölyttäjäksi valita marjaomenapuun tai vaikkapa luonnostaan melko pienenä pysyvän paratiisiomenapuun ’Dolgo’. Pölyttäjät liikkuvat melko laajalla alueella, varsinkin lämpimänä keväänä. Naapurin omenapuu saattaa riittää pölyttäjäksi vallan mainiosti, jos puut vain kukkivat samanaikaiseksi. Etenkin kylminä keväinä omenapuun kasvupaikalla on suuri merkitys tulevaan satoon ja sen laatuun.

Tuulensuojaisella kasvupaikalla pölyttäjät ovat liikkeellä runsaslukuisemmin kuin tuulisella ja avoimella paikalla. Jos kukinnan aikaan on kovin kuuma sää, on kukinta ohi muutamassa päivässä eikä kukat ehdi kunnolla pälyttyä. Jos taas on kovin kylmää ja tuulista ei pölyttäjiä ole liikkeellä tarpeeksi. Oman pihan houkuttelevuutta voi pölyttäjien silmissä lisätä istuttamalla sinne runsaasti kevätkukkijoita.

Omenapuista ensimmäisenä kypsyvät kesälajikkeet, elokuun loppupuolella. Aikaisin kesälajike ’Pirja’, saattaa lämpimänä kesänä kypsyä jo elokuun alussa. Kesälajikkeet syödään suoraan puusta, ne eivät kestä varastointia.

Aikainen kesäomena ’Pirja’ on suosittu lajike. ’Pirja’ on hyvän makuinen omena heti syötäväksi. ’Pirja’ on jonkin verran jaksottaissatoinen, eli puu saattaa pitää välivuoden sadontuotossa. ’Pirja’ on luonnostaan melko pienikokoinen puu. Kuva: Taimistoviljelijät

Paratiisiomenapuu ’Dolgo’ on loistava pölyttäjä kesä- ja syysomenalajikkeille. ’Dolgo’ on luonnostaan melko pienikasvuinen puu, jonka kirpeät pienet hedelmät sopivat mainiosti omenahillon tai -mehun maustajaksi.
Kuva: Tahvoset

Syyslajikkeet kypsyvät syyskuussa. Syyslajikkeet säilyvät huolellisesti varastoituna muutamasta viikosta pariin kuukauteen. Syyslajikkeet sopivat niin heti syötäväksi, kuin säilöntäänkin. Herkullisia syyslajikkeita ovat mm. kaneliomenat, ’Jaspi’, ’Pekka’ ja ’Sandra’.

Syysomena ’Pekka’, jonka lähes dramaattiset omenat ovat erityisen mehukkaita ja maukkaita. ’Pekka’ sopii niin heti syötäväksi kuin talouskäyttöön.
Kuva: Taimistoviljelijät

’Keltakaneli’ on melko isokokoinen puu, joka tarvitsee reilusti tilaa ympärilleen. ’Keltakaneli’ on syysomena, jonka sato kypsyy syyskuussa ja omaa kaneliomenoille tyypillisen mausteisen maun. Kaikki kaneliomenat ovat hyviä pölyttämään niin aikaisia kesäomanapuita, kuin myöhäisiä talviomenapuita.
Kuva: Taimistoviljelijät

Talvilajikkeet kerätään puusta lokakuussa, ennen yöpakkasia. Talviomenat ovat loistavia talouskäyttöön, ne kypsyvät ja saavat mehukkuutensa vasta varastossa. Oikein varastoituja talviomenoita voi nauttia vielä joulun jälkeen.

Katso täältä hedelmäpuiden valikoimamme ja hinnasto!

Omenapuun istutus

Astiataimia voi istuttaa koko kasvukauden ajan. Mitä pohjoisemmaksi Suomessa mennään, sitä aikaisemmin kannattaa kuitenkin olla liikkeellä, jotta omenapuu ehtii juurtua kunnolla kasvupaikalleen ennen talven tuloa. Pirkanmaalla omenoita voi hyvin istuttaa vielä syksyllä, ne ehtivät juurtua ennen maan routaantumista ja lähtevät keväällä aikaisin kasvuun.

Omenapuun istutuskuopan tulisi olla vähintään 50 cm syvä ja noin metrin levyinen. Maata voi möyhentää kuopan pohjalta, ja sekoittaa sinne uutta puutarhamultaa. Tiivistä maa kuitenkin juuripaakun alta jalalla tiiviksi, jotta omenapuu ei painu liian syvälle kuoppaan.
Paina tukiseipäät tukevasti pohjamaahan paakun molemmille puolille.
Kastele istutuskuoppa ja juuripaakku huolellisesti enne istutusta.
Istuta omenapuu entiseen syvyyteensä. Juuripaakun päälle ei saa tulla kuin pari senttiä uutta multaa.
Täytä istutuskuoppa mullalla, tiivistä ja kastele vielä reilusti.
Varmista että puu on suorassa ja sido puun runko kiinni tukiseipäisiin. Sidontakohdan olisi hyvä olla noin puun puolivälissä.
Kastele puuta ensimmäisenä kesänä kerran tai kaksi viikossa. Kastele kerralla reilusti, niin että maa kostuu koko istutuskuopan alalta.

Voimakaskasvuisen omenapuun tuen voi poistaa parin vuoden kuluttua, hillittykasvuinen puu tarvitsee tuen juuriston pienen koon vuoksi myös jatkossa. Muista kuitenkin tarkistaa kerran vuodessa puun tukisidos, jotta se ei hankaa tai paina puun runkoa.

Tee keväällä istutettavalle puulle istutusleikkaus istutuksen yhteydessä, myöhemmin istutettavalle puulle se kannattaa tehdä vasta seuraavana keväänä. Poista latvan pituudesta 1/3 ja sivuversoista noin puolet. Sivuversot kannattaa leikata oksan alapuolella kasvavan verson yläpuolelta, jolloin oksa haarautuu sivulle.

Omenapuuta voi alkaa lannoittaa istutusta seuraavana vuotena. Omenapuun kasvualusta on hyvä kalkita muutaman vuoden välein. Lisäksi omenapuun lannoitukseen sopii mainiosti elokuussa annettava syyslannoite. Tee maahan omenapuun latvuksen kokoiselle alueelle rautakangella reikiä ja annostele niihin syyslannoitetta pakkauksen ohjeen mukaan. Omenapuun lannoituksessa on hyvä pitää maltti mukana, erityisesti typpilannoitteen osalta. Keväällä omapuulle voi antaa maltillisesti kevät lannoitetta heti kun maa on sulanut. Typpilannoitus loppukesällä lisää talvivaurioiden riskiä, kun puu innostuu uudelleen kasvamaan eikä ehdi virittyä talven tuloon ajoissa.

Haaveissa pensasaita? Vinkit valintaan ja istutukseen

29.4.20255.3.2022 kirjoittaja Jenni Mieto

Suunnitelmissa pensasaidan istuttaminen? Ensimmäiseksi pitää valita tulevan aidan pensaslaji. Lajin valintaan vaikuttaa muun muassa se, onko tarkoitus istuttaa vapaastikasvava pensasaidanne vai leikattava pensasaita. Kaikki leikattavan pensasaidan lajit soveltuvat vapaasti kasvavaan aidanteeseen, mutta kaikki pensaslajit eivät sovi leikattavaan aitaan. Pensasaita voidaan pitää jopa alle 50 cm leveänä, kun taas aidanne vaatii tilaa useimmiten 1 – 1,5 metriä.

Leikattavissa pensasaidoissa käytetään usein aitaorapihlajaa, isotuomipihlajaa, koristearoniaa, kiiltotuhkapensasta tai siperianhernepensasta. Myös esimerkiksi norjanangervosta, punapajusta tai sinikuusamasta saadaan upea leikattu pensasaita.

Vapaastikasvavissa aidanteissa yleisiä pensaslajeja ovat edellä mainittujen lisäksi piha- ja unkarinsyreenit, pensashanhikit ja erilaiset angervot. Vapaasti kasvavan aidanteen voi istuttaa myös monilajiseksi usealla eri pensaslajilla. Herkullisen aidanteen saa esimerkiksi mustaherukasta, marja-aroniasta, marjasinikuusamasta tai marjatuomipihlajasta.

Pensasaita voidaan istuttaa avojuurisista taimista, paakkutaimista tai astiataimista. Avojuuristen taimien istutusaika on varhain keväällä heti kun maa on sulanut, kesäkuun puoliväliin saakka tai myöhään syksyllä syyskuun lopusta niin myöhään kun maa on sulaa.

Mustaherukka ’Marski’ sopii aitapensaaksi vapaastikasvavaan aidanteeseen valoisalle kasvupaikalle.
Kuva: Tahvoset

Avojuuristen pensaiden istutus:

Maa on syytä puhdistaa rikkaruohoista noin 1 metrin levyiseltä alueelta.
Maahan kaivetaan vähintään 30 cm mielellään 50 cm syvä, saman verran leveä oja.
Istutusoja kastellaan hyvin, ja pohjamaahan sekoitetaan tarvittaessa uutta puutarhamultaa. Tämä on tarpeen erityisesti savimailla.
Taimet puretaan paketista ja kastellaan.
Taimet istutetaan niin, että juuren niska jää muutaman sentin maanpinnan alle. Juurten olisi tärkeää asettua kuoppaan niin, että niiden kärjet ovat alaspäin, ei niin että juurten kärjet nousevat kuopan reunoja pitkin ylös.
Istutuksen jälkeen maanpinta tiivistetään kevyesti painelemalla ja kastellaan kunnolla. Pensasaita kastellaan istutusvuonna kerran viikolla runsaalla vesimäärällä, niin että koko istutusoja kastuu. Erityisen kuivina jaksoina, aurinkoisella paikalla, kastelun voi tehdä kahdesti viikossa.
Avojuuriset aitataimet leikataan istutuksen yhteydessä n. 10 – 15 cm korkeudelta haaroittumiskohdan yläpuolelta. Jatkossa pensasaitaa voidaan leikata yhden tai kaksi kertaa vuodessa. Pensaista leikataan aina vain uusinta kasvua. Kun leikkaus tehdään säännöllisesti, heti istutuksesta lähtien, saadaan alhaalta asti tuuhea, kaunis aita.
Jos pensasaita leikataan A- malliin aita pysyy alhaaltakin erityisen tuuheana. Silloin aita leikataan sivuprofiililta hieman ylöspäin kapenevaksi, jolloin myös aidan alaosaan riittää valoa.
Myös vapaasti kasvavaa aidannetta kannattaa leikata ensimmäisinä vuosina, jos siitä haluaa alhaalta asti tuuhean. Kun pensaat on ensimmäisinä vuosina leikattu aina 15 cm edellisen vuoden leikkauskohdan yläpuolelta, pensaat ovat tukevampia ja kestävät esimerkiksi runsaan marjasadon (koriste- ja marja-aronia) paremmin.
Mulloksen kattaminen esimerkiksi kuorikatteella vähentää kosteuden haihtumista. Kuohkeasta kuorikatteesta myös rikkaruhot on helppo kitkeä. Kuorikatetta tulee lisätä noin joka toinen tai kolmasvuosi ja reunat on syytä samalla kantata, etenkin jos pensasaidan vieressä kasvaa nurmikko.