Syksyn tullessa on aika istuttaa keväällä kukkivat sipulit kuten tulppaanit, idänsinililjat, narsissit ja lumikellot. Tässä muistilista syksyn kukkasipuleiden istuttajalle!
Istuta sipulit vasta, kun maan lämpötila on reilusti alle 10 astetta. Sopiva istutusajankohta on täällä Pirkanmaalla usein syyskuun lopulta lähtien. Monena vuotena sipuleita on voinut vallan mainiosti istuttaa vielä marraskuussa.
Nyrkkisääntönä on, että sipuli istutetaan kolme kertaa sipulin mitan syvyyteen. Savisilla mailla sipulit voi jättää lähemmäs maanpintaa.
Sipuli istutetaan tylppä pohja puoli alaspäin, ja painetaan tiiviisti pohjamaahan kiinni. Istutusvaiheessa ei lisätä mitään lannoitetta. Lannoituksen aika on vasta keväällä. Lannoittamalla sipuleita keväällä joko pintamaahan sekoitettavalla kukkasipuliravinteella tai kasteluveteen sekoitettavalla kukkaravinteella, varmistetaan seuraavien vuosien kukkaloisto. Sipulien ikää voi pidentää myös nostamalla sipulit lehtien lakastuttua keväällä maasta ylös, ja istuttamalla ne uudelleen syksyllä.
Kukkasipulit viihtyvät parhaiten vettäläpäisevässä, hiekan sekaisessa mullassa. Kastele maa istutuksen jälkeen. Jos syksy on kovin kuiva, voi sipuleita kastella muutamia kertoja syksyn mittaan. Maanpinnan voi kattaa valiilla katteella tai lakastuneilla lehdillä. Maanpinnan kattaminen viivästyttää hieman maan routaantumista, ja mattimyöhäinenkin ehtii näin istuttaa sipuleita vielä loppusyksyllä.
Jos sopiva kukkasipuleiden istutusajankohta lipsahtaa auttamatta ohi, tai jos puutarhan vakiovieraisiin kuuluvat kukkasipuleita tarhurin harmiksi parempiin suihin rouskivat myyrät, voi kevään kukkaloiston istuttaa myös ruukkuun. Ruukku täytetään hiekan sekaisella kukka- tai puutarhamullalla ja sipulit istutetaan melko pintaan. Mm. tulppaanin sipuleita voi istuttaa myös useampaan kerrokseen kevättä sulostuttamaan. Ruukut kastellaan kevyesti ja siirretään talvehtimaan pakkasettomaan, pimeään tilaan, jossa lämpötila pysyttelee kymmenen asteen alapuolella. Muutaman kerran talven aikana ruukkuihin kannattaa lorauttaa tilkka vettä. Ruukut nostetaan keväällä valoisaan ja lämpimään tilaan, jolloin sipuleiden kasvu käynnistyy.
Palkinpään puutarhalla on helmililjan, narsissin, tulppaanin, idänsinililjan, krookuksen ja kirjopikarililjan sipuleita saatavilla. Lajikkeita on paljon, ja monenlaisia valmiita mix-pusseja.
Omenapuita löytyy nykyään valtavan laaja lajikevalikoima. Kun omaan pihaan sopivaa lajiketta lähtee etsimään, kannattaa kiinnittää huomiota muutamiin seikkoihin jo ennen varsinaista lajikevalintaa.
Lajikevalinta kannattaa aloittaa tulevan puun paikan tarkastelulla. Minkä kokoinen puu on tavoitteena? Halutaanko ensisijaisesti kaunis pihapuu, josta saadaan omenat syksyn omenapiirakoihin? Onko tilaa vain vähän, jolloin kannattaa katseet kääntää joko hillittykasvuisen omenapuun tai pilariomenapuun suuntaan. Toki useimmat voimakaskasvuisetkin puut saa pidettyä melko pienenä leikkaamalla.
Hillittykasvuisen omenapuun juuristo kehittyy huomattavasti pienemmälle alalle, kuin voimakaskasvuisen puun juuristo. Hillittykasvuinen puu tarvitseekin tukiseipäät koko elinkaaren ajan, kun voimakaskasvuisen puun tuki voidaan poistaa kolmantena vuonna istuttamisen jälkeen. Hillittykasvuinen puu saattaa myös tarvita kastelua kuivina kesinä.
Pölyttäjät vaikuttavat omenapuun valintaan
Omenasadon saamiseksi omenapuun kukkien on pölytyttävä. Pölyttyäkseen täytyy kahden erilajikkeisen omenapuun olla yhtä aikaa kukassa. Kesä- ja talvilajikkeet kukkivat niin eri aikaan, että ne pölyttävät toisensa huonosti. Syyslajikkeet pölyttävät sekä kesä- että talvilajikkeita. Pölyttyminen onnistuu myös kahden kesä-, syys- tai talvilajikkeen kesken.
Jos pihaan haluaa vain yhden satoa tuottavan omenapuun, voi pölyttäjäksi valita marjaomenapuun tai vaikkapa luonnostaan melko pienenä pysyvän paratiisiomenapuun ’Dolgo’. Pölyttäjät liikkuvat melko laajalla alueella, varsinkin lämpimänä keväänä. Naapurin omenapuu saattaa riittää pölyttäjäksi vallan mainiosti, jos puut vain kukkivat samanaikaiseksi. Etenkin kylminä keväinä omenapuun kasvupaikalla on suuri merkitys tulevaan satoon ja sen laatuun.
Tuulensuojaisella kasvupaikalla pölyttäjät ovat liikkeellä runsaslukuisemmin kuin tuulisella ja avoimella paikalla. Jos kukinnan aikaan on kovin kuuma sää, on kukinta ohi muutamassa päivässä eikä kukat ehdi kunnolla pälyttyä. Jos taas on kovin kylmää ja tuulista ei pölyttäjiä ole liikkeellä tarpeeksi. Oman pihan houkuttelevuutta voi pölyttäjien silmissä lisätä istuttamalla sinne runsaasti kevätkukkijoita.
Omenapuista ensimmäisenä kypsyvät kesälajikkeet, elokuun loppupuolella. Aikaisin kesälajike ’Pirja’, saattaa lämpimänä kesänä kypsyä jo elokuun alussa. Kesälajikkeet syödään suoraan puusta, ne eivät kestä varastointia.
Aikainen kesäomena ’Pirja’ on suosittu lajike. ’Pirja’ on hyvän makuinen omena heti syötäväksi. ’Pirja’ on jonkin verran jaksottaissatoinen, eli puu saattaa pitää välivuoden sadontuotossa. ’Pirja’ on luonnostaan melko pienikokoinen puu. Kuva: Taimistoviljelijät
Paratiisiomenapuu ’Dolgo’ on loistava pölyttäjä kesä- ja syysomenalajikkeille. ’Dolgo’ on luonnostaan melko pienikasvuinen puu, jonka kirpeät pienet hedelmät sopivat mainiosti omenahillon tai -mehun maustajaksi. Kuva: Tahvoset
Syyslajikkeet kypsyvät syyskuussa. Syyslajikkeet säilyvät huolellisesti varastoituna muutamasta viikosta pariin kuukauteen. Syyslajikkeet sopivat niin heti syötäväksi, kuin säilöntäänkin. Herkullisia syyslajikkeita ovat mm. kaneliomenat, ’Jaspi’, ’Pekka’ ja ’Sandra’.
Syysomena ’Pekka’, jonka lähes dramaattiset omenat ovat erityisen mehukkaita ja maukkaita. ’Pekka’ sopii niin heti syötäväksi kuin talouskäyttöön. Kuva: Taimistoviljelijät’Keltakaneli’ on melko isokokoinen puu, joka tarvitsee reilusti tilaa ympärilleen. ’Keltakaneli’ on syysomena, jonka sato kypsyy syyskuussa ja omaa kaneliomenoille tyypillisen mausteisen maun. Kaikki kaneliomenat ovat hyviä pölyttämään niin aikaisia kesäomanapuita, kuin myöhäisiä talviomenapuita. Kuva: Taimistoviljelijät
Talvilajikkeet kerätään puusta lokakuussa, ennen yöpakkasia. Talviomenat ovat loistavia talouskäyttöön, ne kypsyvät ja saavat mehukkuutensa vasta varastossa. Oikein varastoituja talviomenoita voi nauttia vielä joulun jälkeen.
Katso täältä hedelmäpuiden valikoimamme ja hinnasto!
Omenapuun istutus
Astiataimia voi istuttaa koko kasvukauden ajan. Mitä pohjoisemmaksi Suomessa mennään, sitä aikaisemmin kannattaa kuitenkin olla liikkeellä, jotta omenapuu ehtii juurtua kunnolla kasvupaikalleen ennen talven tuloa. Pirkanmaalla omenoita voi hyvin istuttaa vielä syksyllä, ne ehtivät juurtua ennen maan routaantumista ja lähtevät keväällä aikaisin kasvuun.
Omenapuun istutuskuopan tulisi olla vähintään 50 cm syvä ja noin metrin levyinen. Maata voi möyhentää kuopan pohjalta, ja sekoittaa sinne uutta puutarhamultaa. Tiivistä maa kuitenkin juuripaakun alta jalalla tiiviksi, jotta omenapuu ei painu liian syvälle kuoppaan.
Kastele istutuskuoppa ja juuripaakku huolellisesti enne istutusta.
Istuta omenapuu entiseen syvyyteensä. Juuripaakun päälle ei saa tulla kuin pari senttiä uutta multaa.
Täytä istutuskuoppa mullalla, tiivistä ja kastele vielä reilusti.
Varmista että puu on suorassa ja sido puun runko kiinni tukiseipäisiin. Sidontakohdan olisi hyvä olla noin puun puolivälissä.
Kastele puuta ensimmäisenä kesänä kerran tai kaksi viikossa. Kastele kerralla reilusti, niin että maa kostuu koko istutuskuopan alalta.
Voimakaskasvuisen omenapuun tuen voi poistaa parin vuoden kuluttua, hillittykasvuinen puu tarvitsee tuen juuriston pienen koon vuoksi myös jatkossa. Muista kuitenkin tarkistaa kerran vuodessa puun tukisidos, jotta se ei hankaa tai paina puun runkoa.
Tee keväällä istutettavalle puulle istutusleikkaus istutuksen yhteydessä, myöhemmin istutettavalle puulle se kannattaa tehdä vasta seuraavana keväänä. Poista latvan pituudesta 1/3 ja sivuversoista noin puolet. Sivuversot kannattaa leikata oksan alapuolella kasvavan verson yläpuolelta, jolloin oksa haarautuu sivulle.
Omenapuuta voi alkaa lannoittaa istutusta seuraavana vuotena. Omenapuun kasvualusta on hyvä kalkita muutaman vuoden välein. Lisäksi omenapuun lannoitukseen sopii mainiosti elokuussa annettava syyslannoite. Tee maahan omenapuun latvuksen kokoiselle alueelle rautakangella reikiä ja annostele niihin syyslannoitetta pakkauksen ohjeen mukaan. Omenapuun lannoituksessa on hyvä pitää maltti mukana, erityisesti typpilannoitteen osalta. Keväällä omapuulle voi antaa maltillisesti kevät lannoitetta heti kun maa on sulanut. Typpilannoitus loppukesällä lisää talvivaurioiden riskiä, kun puu innostuu uudelleen kasvamaan eikä ehdi virittyä talven tuloon ajoissa.
Suunnitelmissa pensasaidan istuttaminen? Ensimmäiseksi pitää valita tulevan aidan pensaslaji. Lajin valintaan vaikuttaa muun muassa se, onko tarkoitus istuttaa vapaastikasvava pensasaidanne vai leikattava pensasaita. Kaikki leikattavan pensasaidan lajit soveltuvat vapaasti kasvavaan aidanteeseen, mutta kaikki pensaslajit eivät sovi leikattavaan aitaan. Pensasaita voidaan pitää jopa alle 50 cm leveänä, kun taas aidanne vaatii tilaa useimmiten 1 – 1,5 metriä.
Leikattavissa pensasaidoissa käytetään usein aitaorapihlajaa, isotuomipihlajaa, koristearoniaa, kiiltotuhkapensasta tai siperianhernepensasta. Myös esimerkiksi norjanangervosta, punapajusta tai sinikuusamasta saadaan upea leikattu pensasaita.
Vapaastikasvavissa aidanteissa yleisiä pensaslajeja ovat edellä mainittujen lisäksi piha- ja unkarinsyreenit, pensashanhikit ja erilaiset angervot. Vapaasti kasvavan aidanteen voi istuttaa myös monilajiseksi usealla eri pensaslajilla. Herkullisen aidanteen saa esimerkiksi mustaherukasta, marja-aroniasta, marjasinikuusamasta tai marjatuomipihlajasta.
Pensasaita voidaan istuttaa avojuurisista taimista, paakkutaimista tai astiataimista. Avojuuristen taimien istutusaika on varhain keväällä heti kun maa on sulanut, kesäkuun puoliväliin saakka tai myöhään syksyllä syyskuun lopusta niin myöhään kun maa on sulaa.
Katso täältä aitataimien valikoimamme ja hinnasto!
Mustaherukka ’Marski’ sopii aitapensaaksi vapaastikasvavaan aidanteeseen valoisalle kasvupaikalle. Kuva: Tahvoset
Avojuuristen pensaiden istutus:
Maa on syytä puhdistaa rikkaruohoista noin 1 metrin levyiseltä alueelta.
Maahan kaivetaan vähintään 30 cm mielellään 50 cm syvä, saman verran leveä oja.
Istutusoja kastellaan hyvin, ja pohjamaahan sekoitetaan tarvittaessa uutta puutarhamultaa. Tämä on tarpeen erityisesti savimailla.
Taimet puretaan paketista ja kastellaan.
Taimet istutetaan niin, että juuren niska jää muutaman sentin maanpinnan alle. Juurten olisi tärkeää asettua kuoppaan niin, että niiden kärjet ovat alaspäin, ei niin että juurten kärjet nousevat kuopan reunoja pitkin ylös.
Istutuksen jälkeen maanpinta tiivistetään kevyesti painelemalla ja kastellaan kunnolla. Pensasaita kastellaan istutusvuonna kerran viikolla runsaalla vesimäärällä, niin että koko istutusoja kastuu. Erityisen kuivina jaksoina, aurinkoisella paikalla, kastelun voi tehdä kahdesti viikossa.
Avojuuriset aitataimet leikataan istutuksen yhteydessä n. 10 – 15 cm korkeudelta haaroittumiskohdan yläpuolelta. Jatkossa pensasaitaa voidaan leikata yhden tai kaksi kertaa vuodessa. Pensaista leikataan aina vain uusinta kasvua. Kun leikkaus tehdään säännöllisesti, heti istutuksesta lähtien, saadaan alhaalta asti tuuhea, kaunis aita.
Jos pensasaita leikataan A- malliin aita pysyy alhaaltakin erityisen tuuheana. Silloin aita leikataan sivuprofiililta hieman ylöspäin kapenevaksi, jolloin myös aidan alaosaan riittää valoa.
Myös vapaasti kasvavaa aidannetta kannattaa leikata ensimmäisinä vuosina, jos siitä haluaa alhaalta asti tuuhean. Kun pensaat on ensimmäisinä vuosina leikattu aina 15 cm edellisen vuoden leikkauskohdan yläpuolelta, pensaat ovat tukevampia ja kestävät esimerkiksi runsaan marjasadon (koriste- ja marja-aronia) paremmin.
Mulloksen kattaminen esimerkiksi kuorikatteella vähentää kosteuden haihtumista. Kuohkeasta kuorikatteesta myös rikkaruhot on helppo kitkeä. Kuorikatetta tulee lisätä noin joka toinen tai kolmasvuosi ja reunat on syytä samalla kantata, etenkin jos pensasaidan vieressä kasvaa nurmikko.
Pihasyreenistä kasvaa upeasti kukkiva aidanne, jos sillä on tilaa tarpeeksi. Kuva: Tahvoset
